Olen salaillut tätä aina. Jotkut ihmiset ovat aavistaneet, jotkut ovat kommentoineet, jotkut ovat hetken huolestuneet kunnes epämääräinen kestohymy jonka olen kasvoilleni maalannut on antanut kuvan että olen kunnossa. Minulla ei ole hätää, olen oman elämäni herra eikä ruoka ole minulle ongelmaa. Olen määrätietoinen, suorasanainen ja hyväntuulinen. Minulla on ystäviä ja roppakaupalla kavereita, minulla on vakituinen työpaikka ja nautin vapaapäivien hitaista aamuista niin kuin jokainen aikuinen ihminen. Minulla on kaikki vallan mainiosti.

Paskanmarjat. Olisikin. Olen väsynyt. Olen ahdistunut, kärsin paniikkihäiriöistä ja haukun itseäni jatkuvasti ääneen ja äänettömästi. Kärsin jatkuvasta riittämättömyyden tunteesta ja koen että en ole onnistunut missään. Ihmiset ympärilläni matkustelevat, valmistuvat toinen toistaan hienompiin ammatteihin, parituvat, hankkivat lapsia, menevät naimisiin. Minä kyyhötän yksiössäni haukkuen omaa vartaloani johon en koskaan ole ollut tyytyväinen.

Olin 10 -vuotias kun itkin äidilleni että minulla on leveä lantio. Äitini tuumasi siihen että "kun kasvat niin miehet tykkää!" Minusta tuli lesbo. 13 -vuotiaana muutettuani toiseen kaupunkiin katsellessani äitini alkoholisoitumista juoksin lenkkejä pitkin hiekkateitä, oksensin kaaressa kylpyammeeseen käydessäni suihkussa ja tungin sulamatonta ruokaa viemärin rei'istä alas etten jäisi kiinni. Panikoin terveystarkastuksia koska olin aina ollut hieman painokäyrien yläpuolella ja pelkäsin kuin ruttoa että minulle sanotaan että olen ylipainoinen. Läski. Lihava. Ikuisesti onneton.

Joskus yläasteen loppu puolella luovutin. Päätin että kuolen lihavana merinorsuna, en liiku enää sekuntiakaan koska en ole koskaan nauttinut urheilusta, enkä koskaan ole ollut urheilullinen. Olen surkea joukkuepeleissä ja yksilölajit mitä olen harrastanut on aina olleet pakkopullaa. Olen liikkunut aina vain koska haluan olla laiha. Sitä päivää ei ole vieläkään tullut.

Luovutin moneksi vuodeksi. En enää jaksanut raahautua muuta kuin koululle, töihin tai baariin. Lihoin valtavan paljon ja epäilen että olen pahimmillani painanut 70 kiloa, vaakaa en tällöin omistanut ja se ei varmasti tule kenellekkään yllätyksenä. Olen "onnistunut" jo saamaan kiloja siis pois, mutta en tarpeeksi.

Kun muut ihmiset ympärilläni onnistuvat muissa asioissa niin minä aion onnistua tässä. Minusta tulee laiha.

 

Lähtöpainoni tänään aamulla kahden kahvikupillisen ja 1 l vettä jälkeen oli 58.1 

Pitutta minulla on himpun verran vajaat 160cm. Eli BMI:ni on juuri ja juuri normaalin rajoissa. Haluan sen olevan kaikkea muuta.